Tekijä: Sampo Pajulampi

Aluksi varoitus. Harkitse tarkkaan, kannattaako pikavideoanalyysejä tehdä. Kokemattomalla tai epävarmalla valmentajalla analyysit saattavat johtaa niin oman kuin valmennettavankin taktisen ajattelun sivuraiteelle ajautumiseen. Tärkeämpää on keskittyä ja valmistautua otteluun hyvin kuin tuijotella videoita ja kelailla asioita, jotka eivät välttämättä ole ottelun kannalta relevantteja. Muista että urheilijalle ei voi ennen ottelua selittää mitään takista analyysiä, viesti pitää kyetä tiivistämään kolmeen konkreettiseen toimintaohjeeseen, jotka urheilija uskoo pystyvänsä ja pystyy toteuttamaan ottelussa. Toisaalta analyysien tekoa voi kuivaharjoitella ja niiden tekemisessä ja tulosten kommunikoinnissa kehittyy nopeasti. Harjoitteluun riittää toimiva nettiyhteys sekä paperia ja kynä.

Olen tässä kirjoituksessa hahmotellut videoanalyysin käyttöä kadetti- ja juniorisarjoissa. Aikuisten kohdalla tilanne on hyvin erilainen, sillä G-rankkauksen logiikka heittää eteen viimeistään toisella kierroksella maailman top-20 urheilijan.  Näiden vastustajien kohdalla pika-analyysi ei tuota riittävää tulosta, vaan syvemmän analyysin painoluokan huipuista ja erityispiirteistä pitäisi tapahtua pidemmällä tähtäimellä jo kotona niin, että sitä voi hyödyntää jo harjoittelussa ja sen suunnittelussa.

Tilanne on varmasti tuttu kaikille G-kisoja kiertäneille valmentajille. Listat saapuvat puolilta öin ja avauskierroksien vastustajina on joukko tuntemattomia nimiä. Herätys on ennen seitsemää ja valintatilanne on hankala; pitäisikö mennä nukkumaan vai alkaa kollaamaan vastustajien videoita netistä. Tämän kirjoituksen tärkein ja paras neuvo on tämä: mene nukkumaan. Hyvin levänneenä kykenet auttamaan urheilijoita parhaiten.

Aamulla aikaa on hyvin. On punnitusta, urheilijan pukeutumista ja kaikkea muuta kisa-aamuun kuuluvaa. Käytä joutohetket hyödyksesi. Käy vastustajat läpi taekwondodatasta, googlen hausta ja tämän jälkeen videot youtubesta. Pyri luomaan kuva vastustajan kokemustaustasta, päätelmät toimivat pohjana analyysille.

Arvioi vastustaja ensin yleisilmeeltään. Mikä on perustaktiikka, mihin tilanteisiin pyrkii ja mikä on epämieluisa alue. Käytä omaa taktista kehikkoasi, jonka osaat muotoilla omalle ottelijallesi ymmärrettäväksi. Esittelen seuraavaksi omaan ottelukäsitykseeni sopivan mallini, jota voi käyttää lähtökohtana omassa työskentelyssä.

Valitse saatavissa olevista pätkistä sopivin tai korkeintaan kaksi sopivinta. Pyri löytämään mahdollisimman uutta materiaalia. Jos jossakin videossa tulevan vastustajan vastus vastaa oman ottelijasi tyyppiä, käytä sitä. Karsi pois ottelut, joissa vastassa on maailman top-5-10 vastustaja. Näissä altavastaaja on usein rakentanut otteluspesifin taktiikan, jolla pyrkii voittamaan ja ottelu ei kuvaa hänen omaa ottelutyyliään.

Tarkastelen ensimmäisenä urheilijan antropometriaa ja fyysisiä ominaisuuksia. Lähden tästä käsin pohtimaan etäisyksiä ja ottelun perusrytmitystä. Yleensä ottelu käydään neljällä perusetäisyydellä, joita kutsun lyhyeksi (n. 40 cm-clinch), puolietäisyys (n. 40 cm-metri), perusetäisyys (noin metri etujalkojen välillä) ja pitkä etäisyys (perusetäisyys + n. 30 cm). Painoluokkien mukaan tietysti etäisyyksiin lisäillään tai vähennetään senttejä.

Sitten käyn läpi millä etäisyydellä vastustaja on hyvä, eli tekee pisteitä ja puolustaa parhaiten. Ja mikä tärkeintä, miten vastustaja pääsee niille etäisyyksille, joille haluaa. Tähän asti on siis analysoitu liikettä. Tämä onkin tärkein ja usein hedelmällisin vaihe, sillä liikkeestä on usein helpointa löytää mahdollisuuksia.

Seuraavaksi käyn läpi tilanneratkaisut, kummalla jalalla, mikä tekniikka ja miten tilanne päätellään. Lisäksi tärkeää on, tekeekö ottelija pisteen tai pisteitä vai ei. Pitää osata erottaa rakentavat tekniikat ja ratkaisutekniikat sekä ymmärtää niiden yhdistelmät.

Lopuksi teen läpikäynnille puolustuksille. Missä virheet, miksi urheilija menettää pisteitä. On tärkeää katsoa koko ottelua. Jos vastustaja on esimerkiksi herkkä ottamaan varoituksia jossain tilanteessa, se pitää pystyä hyödyntämään.

Eräs seikka, joka nousee ajoittain esille, joskus ei, on ottelun sisäinen rytmitys. Osa ottelijoista pystyy rytminvaihtoihin, osa ei. Osalla on merkitystä varovaisella tai aggressiivisella aloituksella, joku taas kykenee kääntämään tilanteita ja otteluita viimeisessä erässä. Rytmitys pitää pystyä kommunikoimaan omalle valmennettavalle yhdellä virkkeellä.

Yleisenä ohjeena on etsiä toistuvuuksia ja löytää niistä mahdollisuuksia. Joskus onnistuu paremmin, joskus huonommin. Tärkeää onkin, ettei anna liikaa painoa videoanalyysille. Se on hyvä apuväline, mutta taktiikka pitää rakentaa oman ottelijan vahvuuksien varaan, eikä missään nimessä yksittäisen tai muutaman videon tapahtumien pohjalta.