Keskustelin päivänä muutamana tutun valmentajan kanssa ja esiin nousi eräs vuoden 2003 MM-kisojen mitalisti. Urheilija johon viittasin ei soittanut kelloja ja selityskin oli valmiina. Se oli vanhaa taekwondoa, ilman sähköpanssareita ja uusia taktiikoita. Keskustelu jäi vaivaamaan minua.
Vanhaa
Millaista oli ”vanha” taekwondo? Sitä on hyvin vaikea määritellä, sillä samalla pitäisi osoittaa selkeä aikapiste sille, koska uusi alkoi. 1980-luvun taekwondo erosi 1990-luvun taekwondosta, 1990-luvun taekwondo erosi 2000-luvun taekwondosta, 2000-luvun taekwondo erosi 2010-luvun taekwondosta ja 2020-luvun taekwondo tulee eroamaan 2010-luvun ja etenkin 1970-luvun taekwondosta.
Taekwondoa lajina määrittelee muutos. Suurin osa on tekniikoiden, taktiikoiden ja urheilijoiden evoluutiota jota on sääntöjä muuttamalla pyritty ohjaamaan kansainvälisen lajiliiton toimesta. Myös lajin ulkopuolelta tulevat paineet ovat vaikuttaneet taekwondoon. Kehitystahti on kiihtynyt 2010 taitteen molemmin puolin käyttöönottetuun sähköiseen pisteenantoon siirtymisen myötä, minkä voi havaita sääntömuutoksien määrästä.
-70-luku 2 kpl
-80-luku 4 kpl
-90-luku 3 kpl
-00-luku 4 kpl
-10-luku 13 kpl
Kannattaa kuitenkin huomata, että aiemminkin pisin jakso ilman sääntömuutoksia oli vain noin 5 vuotta (1977-1982). Kun MM-kisat käydään 2 vuoden välein, vain muutamat peräkkäiset kisat on käyty täysin samoilla säännöillä edellisten kisojen kanssa.
Urheilullisen tason huima nousu alkoi vuosituhannen alussa, kun taekwondosta tuli virallinen olympialaji. Kilpailijamäärät ja eri maiden panostus ovat kasvaneet merkittävästi eikä kehitykselle näy loppua. Myös lajin aikaisempi aloittamisikä, kilpaileminen jo lapsena sekä aikainen lajivalinta vaikuttavat varmasti.
Urheilun ja valmennuksen yleinen kehitys heijastuu taekwondoon ja urheilijoihin. Maailman huiput ovat täysipäiväisiä ammattilaisia, joilla on tukenaan vahva monialainen asiantuntijajoukko ja he harjoittelevat erinomaisissa olosuhteissa. Yleinen urheiluvalmennus ja lajivalmennus sekä valmennustyötä tekevien osaaminen ovat myös kehittyneet merkittävästi. Ymmärrys lajista, urheiluvalmennuksesta ja niiden suhteesta on ottanut jättiläisharppauksia ympäri maailmaa.
Muutos on siis lajia määrittelevä tekijä. Ilman valmiutta ja kykyä muutoksiin urheilijan ura jää lajissa hyvin lyhyeksi.
Mutta vertailkaa itse:
MIEHET -76 kg OlympiaLAISTEN SEMIfinaali 1988 (näytöslaji)
https://www.youtube.com/watch?v=fbGBICLxRfw
Tässä reilu 6h kooste kisoista, jos oikein kiinnostaa: https://www.youtube.com/watch?v=vIf8_ylp9tQ
Kaaviot: https://en.wikipedia.org/wiki/Taekwondo_at_the_1988_Summer_Olympics
Miehet -80 kg olympialaisissa 2000
https://youtube.com/playlist?list=PL285EBD289B6127FA
Naiset -67 kg ja miehet -80 kg Olympiakisoissa 2016
Uutta
Mihin sitten on tultu? WT on julkituonut tavoitteita näyttävämmästä ottelusta, jossa tapahtuu paljon ja tuomarien rooli on pienempi. Tähän suuntaan onkin menty.
Sähköpanssareiden myötä osumavoimavaatimukset ovat keventyneet. Voima on kuitenkin lajissa keskeinen harjoiteltava ominaisuus, etenkin nopeuden kehittämisen takia. Voimaominaisuuksian vaatimuksien pohtiminen hieman vähentyneiden osumavoimien kautta onkin selkeä ajatusvirhe. Suoritusten määrä on noussut ja nopeuskestävyysominaisuuksia vaaditaan yhä enemmän. Nopeus on edelleen keskeinen fyysinen ominaisuus.
Taidon osalta vaatimukset ovat korkeammat, lähinnä siksi, että osumien tulee olla aikaisempaa tarkempia, koska osuma ei rekisteröidy, jos sensori ei kosketa pistealuetta. Lisäksi panssarit vaativat tietynlaista osumaa (osumakulma, suunta jne…). Myös selän kautta suoritettavien tekniikoiden lisäpisteet ovat kasvattaneet taidon merkitystä, joskaan eivät ehkä niin paljon kuin sääntönikkarit olisivat toivoneet.
Uudet säännöt ja pistelaitteet ovat mahdollistaneet uusia tekniikoita, ja tekniikoiden välinen painotus on muuttunut. Lisäksi uudet tekniikat ja taktiikat ovat vaatineet ratkaisuja vastustajilta, jolloin on luotu uusia toimintamalleja ja näin viety lajin kehitystä eteen päin.
Liikkuvuuden merkitys on myös aiempaa suurempi, mm. koska pääosumasta saa kolme pistettä aiemman yhden sijasta. Lisäksi urheilijoiden kehittyneen taitotason myötä käytettävät vaikeammat tekniikat vaativat enemmän liikkuvuutta. Pääpisteiden kasvanut merkitys heijastuu myös taidollisiin vaatimuksiin, sillä pääosumien tekeminen vaatii myös huomattavan paljon taito-ominaisuuksia.
Etenkin isokokoisten ottelijoiden osalta liiketila on pienentynyt merkittävästi. Liikkeen rooli on kuitenkin edelleen keskeinen, joskin liike on hienojakoisempaa kuin ennen. Liikkeen osalta taito korostuu myös kaatumisten sanktioimisen myötä. Pienempi liikkumatila on myös johtanut osaltaan otteluetäisyyksien lyhenemiseen.
Merkittävä kehityssuunta on myös ottelun rytmin kiihtyminen. Passiivisuutta on sanktioitu ja ottelussa tapahtuu enemmän. Tilanteet rakennetaan yhä enemmän liikkeen ja tekniikan yhdistelmällä, pelkän liikkeen sijaan.
Pinnan alla
Vaikka päällisin puolin voi näyttää, että ottelu on kovastikin erilaista, ovat muutokset kuitenkin vain rajallisia. Lajin ydin on edelleen sama. Taekwondo on kamppailu-urheilulaji, joka vaatii taito- ja nopeusominaisuuksia.
Taktiikassa on edelleen runsaasti vaihtoehtoja. Urheilijan erilaiset fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet, taidot ja vastustaja määrittelevät valitun taktiikan. Urheilijaan kohdistuvat vaatimukset eivät nekään ole perusteiltaan juuri muuttuneet. Keskeistä on omata vahva fysiikka ja kyky toteuttaa vaikeita suorituksia kovan fyysisen ja psyykkisen paineen alla sekä valtavasti taitoa.
Parhaat urheilijat ja valmentajat luovat jatkuvasti uutta taekwondoa. Taustalla vaikuttavat kuitenkin jatkuvasti perustekijät, jotka määrittävät lajia. Vaikka puhe uudesta ja vanhasta taekwondosta ei ole täysin vailla perusteita, se on ainakin osittain mielestäni eräänlaista sumutusta, jolla peitellään lajin perusasioiden puutteellista ymmärrystä.
