Olen aina halunnut käyttää 80-luvulla perustetun saksalaisyhtyeen nimeä kirjoituksen otsikossa. Nyt sille tuli sopiva hetki, sillä nimi tarkoittaa romahtavia uudisrakennuksia.
Julkiseen keskusteluun on noussut kovaa kritiikkiä olympialaisia ja koko olympialiikettä kohtaan. Samalla kotimaassa Veikkaus ja sen tulojen perustalle rakennettu järjestelmä on ajautumassa lopulliseen umpikujaan.
Sekä Sami Itani, että Annika Mutanen ovat ansiokkaasti avanneet olympialaisten ja olympialiikkeen ongelmia Helsingin Sanomissa julkaistuissa kirjoituksissaan.
Sami Itani: Olympialaisten peruminen olisi urheilun suuri mahdollisuus
Annika Mutanen: Unelman pimeä puoli
Kokoomuspoliitikko Kai Mykkänen uskalsi sanoa ääneen, sen minkä kaikki tietävät: ”Olisi jo aika myöntää, ettei tällä keisarilla ole vaatteita, sanoo Kai Mykkänen Veikkauksen asemasta”
Kisojen kuluessa julkisuuteen nousivat myös urheilun ja erityisesti olympialaisten muut ongelmat. Esimerkiksi epädemokraattinen ja osin syvästi korruptoitunut hallinto, urheilijoiden hyvinvoinnista piittaamattomuus, resurssien järjetön tuhlaaminen ja julmien diktatuurien maineen kiillotus ovat asettaneet koko huippu-urheilun kysymysten alaiseksi.
Keskustelu heijastelee yhteiskunnan liikettä, jonka mukana urheilun – tai moneen muukaan elämänalan – rakenteet eivät ole ollenkaan pysyneet. Vääjäämättömät muutokset sekä urheilun yhteiskunnallisessa asemassa, sekä sen johtamiselle asetetuissa vaatimuksissa ja rahoituksessa ovat herättäneet kuitenkin varsin vähän huomiota lajiväen keskuudessa. Olisiko niin, että laitetaan silmät kiinni ja toivotaan että maailman myrskyt eivät koske lintukotoa?
Muutoksen ajurit
Muutoksen takana vaikuttaa ainakin kaksi selkeää megatrendiä:
- Uusien vaikuttamiskeinojen vaikutukset (Increasing influence of new governing systems)
- Kiihtyvä teknologinen kehitys ja hyperverkottuneisuus (Accelerating technological change and hyperconnectivity)
Uudet tavat vaikuttaa luovat haasteen vanhoille rakenteille. Kun ihmiset ovat yhä verkottuneempia ja koulutetumpia, heidän vaatimuksensa osallistumisen mahdollisuuksista kasvavat. Nämä vaatimukset eivät kanavoidu perinteisiin rakenteisiin, vaan syntyy uusia monikerroksisia ja osin epäformaaleja rakenteita, jotka muuttuvat tarpeen mukaan. Eri intressiryhmät vaativat saada – ja saavat – äänensä kuluviin. Kun tämän myötä vaatimukset oikeudenmukaisuudesta kasvavat, ovat jäykät ja epärelevanteiksi koetut rakenteet tuomittu muuttumaan tai häviämään.
Kiihtyvä teknologinen kehitys ja ihmisten verkottuneisuus luovat uusia toimintamahdollisuuksia ja uudet ideat leviävät yhä tehokkaammin. Näin muutoksen nopeus kasvaa ja paikallaan polkevat systeemit ovat tuomittuja jäämään jälkeen. Toiminnan tehokkuusvaatimukset kasvavat. Resursseja ei ole varaa tuhlata ja toimijoiden pitää jatkuvasti fokusoida toimintaansa. Myös väestörakenteen muutos vaikuttaa siten, että talentista on huutava pula, eikä osaamista ja sitoutumista ole varaa hukata.
Muutu tai häviä
Vallitsevassa todellisuudessa muutokset ovat välttämättömiä. Jokaisen urheilujärjestön ja -yhteisön on lunastettava olemassaolon oikeutuksensa uudessa tilanteessa. Itse asiassa se on jatkossa lunastettava teko teolta ja päätös päätökseltä. Kun rahaa ei enää lapata kuin paskaa talikolla ja rakenteisiin kohdistuu eettisen kestävyyden ja vaikuttamisen mahdollisuuksien vaatimuksia, ei entinen peli enää vetele.
Jos jotain olen oppinut parikymmenvuotisella seikkailullani mainosmaailmassa, niin sen, että paraskaan mainos ei pelasta myyntiä, jos tuote on huono. Urheilujärjestöille ja -yhteisöille tämä asettaa kiperän haasteen. Kun olemassaolo olemassaolon vuoksi ei ole enää mahdollista ja raha ei kasva puissa, tulee monelle hätä.
Nyt ei kannata enää miettiä muuttuvatko urheilun rakenteet merkittävästi, vaan missä positiossa on itse muutoksien jälkeen. Muutokseen valmistautuminen on aina ahdistavaa ja muutokset kovasti työläitä. Mutta toisaalta muutos on aina suuri mahdollisuus niille, joilla on kykyä sopeutua ja kykyä hyötyä muuttuneesta tilanteesta.
Ratkaisuja
Keskeinen oivallus, joka jokaisen urheilun saralla päättävässä asemassa olevan tulisi saavuttaa on se, että toimintaa ei tehdä rakenteiden takia, vaan keskiössä ovat urheilun toimijat. Tietysti ensisijaisesti urheilijat mutta myös urheilijoiden lähipiiri, valmentajat, toimitsijat, fanit, taloudelliset sidosryhmät sekä urheilun ympärillä tapahtuva yritystoiminta vaativat kaikki äänensä ja tilansa toiminnassa.
Toiminnan tulee olla fokusoitua. Toiminnalla tulee olla tavoite ja suunnitelma sen saavuttamiseksi, vieläpä ymmärrettävään muotoon kirjattuna. Toiminnan keskeiset arvot pitää myös löytää ja tietysti kirjata. Tavoitteen, suunnitelmien ja arvojen tulee olla sellaisia, että osalliset voivat ja haluavat sitoutua niihin. Ne pitää muotoilla selkeästi ja ymmärrettävästi. Vaikka kirjauksien tulee olla tiiviitä, suorastaan iskulauseenomaisia, on tärkeää, että niiden tueksi tuotetaan riittävästi taustamateriaalia ja keskustelua, joilla syvennetään kirjauksia. Toiminnan ydin on oltava kaikille osallisille ymmärrettävä, jotta siihen voidaan sitoutua.
Jos osalliset eivät halua tai voi sitoutua tehtyihin linjauksiin, osallistujat varmasti löytävät muita keinoja tai konteksteja toimia. Tämä pitää myös hyväksyä. Mikään toiminta ei voi miellyttää kaikkia ja koska valintoja on tehtävä toimintaa määriteltäessä, joidenkin ihmisten näkemykset eroavat varmasti valituista linjauksista. Toisaalta, jos valintoja ei uskalleta tai osata tehdä, toiminnan luonne jää epämääräiseksi, eikä kukaan voi sitoutua siihen kunnolla.
Tavoitteita, suunnitelmia ja arvoja tulee haastaa ja keskusteluttaa jatkuvasti eri toiminnan tasoilla ja niistä pitää käydä koko ajan aitoa dialogia osallisten kanssa. Keskustelun tulee olla kaksisuuntaista ja omista näkemyksistä on osattava joustaa, jos keskustelussa nousee esiin vahvoja argumentteja. Tällä tavalla voidaan löytää uusia ajatuksia ja toisaalta viedä eteenpäin jo tehtyä pohdintaa.
Koko toiminnan kaikilla sen tasoilla tulee pyrkiä toteuttamaan toiminnan tarkoitusta eettisesti. Kaiken strategiasta siivouksen toteutumiseen pitää olla arvioitavissa tästä näkökulmasta. Toiminnan pitää olla läpinäkyvää, jotta tarkastelua voidaan tehdä kaikkien osallisten ja myös ulkopuolisten toimesta.
Toiminnan rahoituksen muuttuessa jonkun toisen tahon annosteleman hyvän jakelemisesta oman toiminnan kautta tulevan rahoituksen varassa olemiseen ja tulosten mittaamisen tapahtuessa myös selkein taloudellisin mittarein on myös huomattava muutos. Kun jokaisella tehdyllä päätöksellä on mitattava – suurempi tai pienempi – vaikutuksensa toiminnan resursseihin, joudutan johtamista miettimään ihan uudella tavalla. Vaatii sietokykyä ja selkärankaa keskittyä ydintehtäviin resurssien riittävyydestä huolehtien.
Muutosta ei saa pelätä, vaan se pitää hyväksyä vallitsevana ja luontevana tilana, jossa on niin uhkia kuin mahdollisuuksiakin. Vaaditaan joustavuutta ja reagointikykyä sekä toisaalta kykyä nähdä muutosten yli sekä rakentaa pidempiä kaaria ohi lyhytaikaisten turbulenssien.
Siirtyminen linjaorganisaatiosta ja komentotaloudesta eettisesti korkeatasoiseen toimintaan pyrkivään arvojohdettuun matalaan organisaatioon, jossa keskustelu ja osalliset ovat voimavara eivätkä hallintoalamaisia, on monelle varmasti vaikea. Todellinen taloudellinen vastuu vielä lisää tuskaa. Tittelit tuovat prestiisiä ja valetut rakenteet luovat turvallisuutta. Mutta kun maa vavahtelee lujasti, kannattaa mieluummin asua puusta rakennetussa kylässä, kuin betonisessa kolossissa. Kun betoni järistyksessä murtuu, mahtipontisimmatkin rakenteet romahtavat.