Taekwondo kantaa mukanaan monenlaisia perinteitä ja tapoja. Oliskin helppo lähteä kirjaamaan latteuksia erilaisista urheilun ja henkisen kasvun yhteyksistä sekä opettajan roolista oppilaan kasvamisessa.
Moderni kilpaurheilu vaatii siihen sopivaa ajattelua.
Keskeistä on urheilijan kokemus
Urheilijan tulee kokea, että urheilu on mielekästä. Se on mahdollista vain, jos urheilija on innostunut tekemistään asioista. Joskus urheilu on raskasta ja tällöin innostus itse tekemiseen kantaa paremmin kuin esimerkiksi tuloksista voiman kerääminen.
Innostusta suojaa luottamus. Luottamuksella on kaksi ulottuvuutta. Ensimmäinen on luottamus yhteisöön ja etenkin sen keskeisiin toimijoihin. Toinen syntyy osin ensimmäisestä ja menee osin päällekkäin oppimisen ja onnistumisen kanssa, nimittäin urheilijan luottamus siihen että tekee oikeita asioita.
Onnistuminen ja oppiminen jokapäiväisenä kokemuksena on tärkeämpi tekijä uran menestyksellisyyden kannalta, kuin yksittäisten suurten maalien saavuttaminen, vaikka niilläkin on oma arvonsa.
Valmentaja ruokkii urheilijan kokemuksia
Valmentajan on pyrittävä työssään auttamaan urheilijaa parhaimpaansa. On kuitenkin järkevää rajata tekemistä ja keskittyä keskeisiksi havaittuihin kokemuksiin.
Valmentaja innostaa urheilijaa. Keskeistä on ymmärtää innostuksen ajureita eri ikäkausina. Lapsella ja aikuishuipulla voi olla hyvin erilaiset syyt urheilla. Eri syitä ei kuitenkaan ole syytä liikaa arvottaa toisinsa nähden, vaan ruokkia niitä ja antaa mahdollisuuksia löytää uusia.
Valmentaja on läsnä urheilijan urheilun arjessa ja juhlassa sekä tietysti tukena kun urheilija kohtaa vaikeuksia ja pettymyksiä. Läsnäolollaan valmentaja luo turvllisen ympäristön. Urheilija voi onnistua ja epäonnistua turvallisesti, kun hän tietää, että tuki löytyy kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Valmentaja myös pitää huolen olosuhteissta, joissa he urheilijan kanssa yhdessä toimivat.
Valmentaja ohjaa urheilijaa tekemään oikeita asioita. Tämä johtaa oppimisen ja onnistumisen kokemuksiin. Usein perinteinen valmennusopetus keskittyy vain fysiikan kehittämiseen ja taidon opettamiseen, mutta koska urheilija ei ole kone, pelkkä suorituskyvyn virittäminen ei riitä. Valmentajan pitää auttaa urheilijaa hyödyntämään psyykkiset voimavaransa ja tarjota kokonaisvaltainen työkalupakki urheilun saralla toimimiseen.
Valmentaja pitää kehittyä ja kehittää
Valmentajan pitää olla innostunut työstään. Hän jakaa innostustaan myös ympärilleen, paitsi urheilijalle, myös koko ympäröivälle yhteisölle. Innostus on keskeinen ehto sille, että valmentaja kehittyy jatkuvasti ja toisaalta jaksaa päivittäisessä työssä.
Valmentajan pitää olla luotettava, jotta urheilija voi sitoutua yhteiseen tekemiseen. Myös ympäröivän yhteisön on helppo sitoutua tukemaan urheilijaa, kun valmentaja pystyy antamaan takeet jatkuvuudesta ja tehtävän systeemin uskottavuudesta.
Valmentajan pitää osata, mutta sitäkin tärkeämpää on oppia jatkuvasti. Kaikki valmentajat ovat aluksi huonoja, mutta vain ne joilla on vahva aspiraatio oppimiseen ja valmentajana kehittymiseen, voivat tulla huippuvalmentajiksi.
